Kotipanimo: Aloittelijan yleiskatsaus

Kotipanimo: Yleiskatsaus aloittelijoille (video)

Mörköpanimosta päivää. Tämänkertainen blogipostimme käsittelee kotioluen valmistuksen vaiheita. Tästä saa vähän kuvaa minkälaista rakettitiedettä tai tarkalleen ottaen ei mitään sinnepäinkään se on. Ja kyseessä tosiaan mallasoluen valmistus, uuteoluita ei tässä yhteydessä tarkastella. Mörköpanimo suosittelee hyppäämään rohkeasti kokeilemaan suoraan mäskäysvalmistusta!

 

Kurkataanpa ensin listan muodossa mitä vaiheita oluenpanemiseen liittyy:

 

1. Reseptin laatiminen

2. Mäskäys

3. Huuhtelu

4. Keitto (humalointi, maustaminen)

5. Ilmaus

6. Hiivaus

7. Käyminen

8. Pullotus

9. Jälkikäyminen

10. Nauttiminen!

 

Ja hommahan tosiaan lähtee reseptin laatimisesta liikkeelle. Netistä löytyy runsaasti valmiita reseptejä ja ideoita, joilla pääsee hyvin alkuun. Englanniksi etsiessä toki joutuu tekemään muunnoksia mm. gallonoista, unsseista ja paunoista. Reseptin kanssa kannattaa käyttää apuna jotain ohjelmaa, jotta tarvittavat raaka-aineet, lämpötilat ja  mitat saa helposti luettavaan ja tarvittaessa muokattavaan muotoon. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi Brewmate ja Beersmith. Reseptin laatimisen jälkeen ei muuta kuin hankkimaan maltaat, humalat ja hiiva.

 

Itse panossa ensimmäinen vaihe on mäskäys. Mäskäyksen tarkoituksena on erottaa maltaista käymiskelpoisia sokereita ja muita aineita. Vesi lämmitetään haluttuun lämpötilaan ja maltaat lisätään mäskäyskattilaan yleensä mäskäyspussissa. Mäskäysveden lämpötila on reseptistä riippuen yleensä väliltä 65 - 72. Lämpötila vaikuttaakin siihen kuinka paljon maltaista irtoaa nimenomaan käymiskelpoisia sokereita. Vaihe kestää useimmiten noin tunnista puolentoista tuntia. Mäskäyksen jälkeen syntyvää vierrettä kutsutaan kantavierteeksi.

 

Mäskäystä seuraa maltaiden huuhtelu, jossa on tarkoituksena saada vierteeseen mäskäyksen lisäksi mahdollisimman paljon sokereita maltaista. Mallaspussi nostetaan esim. isoon lävikköön valumaan siten, että sen päälle saa kaadettua helposti huuhteluvettä. Huuhteluveden lämpötila on yleensä jonkin verran mäskäyslämpötilaa korkeampi.

 

Huuhtelun jälkeen onkin aika keittää syntynyt vierre. Vierre nostetaan kiehumispisteeseen ja pidetään kiehuvana koko keiton ajan, noin tunnista puoleentoista tuntia. Keiton aikana vierteeseen lisätään humalat (alussa katkerointiin tarkoitetut ja keiton loppupuolella aromia varten) ja muut mahdolliset mausteet. Vierre myös desinfioituu keiton aikana, eli tämän vaiheen jälkeen tulee huolehtia, että kaikki mikä koskee vierteeseen on myös desinfioitu.

 

Keiton jälkeen vierteen annetaan jäähtyä riittävän viileäksi hiivausta varten. Hiivan korkein sietämä lämpötila on yleensä noin 25 astetta, tarkista aina oman hiivan (ja reseptin) lämpötilasuositukset. Talvella jäähdytys onnistuu helpoiten esim. parvekkeella, mutta muulloin jäähtymistä voi edistää vaikkapa ammeessa tai muussa riittävän isossa astiassa, johon saa kylmää vettä ja jäitä. Ennen hiivan lisäystä vierre on hyvä ilmata, esimerkiksi nostelemalla kauhalla vierettä vältten roiskimista. Toinen vaihtoehto on heilutella/pyöritellä käymisastiaa. Hiiva saa täten tarvitsemaansa happea. Tämä onkin ainoa vaihe, jossa olueeseen haluaa lisätä happea, koska käymisen jälkeen happi tuottaa virhemakuja.

 

Seuraavaksi olut saa käydä käymisastiassa oluttyypistä ja reseptistä riippuen noin viikosta muutamaan viikkoon. "Pääkäyminen" eli vilkkain käymisvaihe kestää yleensä vain muutaman päivän. Käymislämpötila vaikuttaa muun muassa oluen makuun, joten tarkasta omalle oluelle sopiva lämpötila ja pyri pitämään se mahdollisimman tasaisena. Vilkkain vaihe on kriittisin oluen maun kannalta, joten kannattaa tavoitella mahdollisimman tasaista käymislämpötilaa vähintäänkin sille ajalle. Käymislämpötilan säätelyyn löytyy monenmoista kikkaa, mutta ihan huoneenlämmössä (korkeintaan 23 astetta) saa tehtyä hyvin vaikkapa vehnäolutta.

 

Käymisen päätyttyä olut siirretään käymisastiasta pulloihin. Pullojen ja korkkien tulee luonnollisesti olla desinfioituja. Tässä vaiheessa lisätään myös jälkikäymissokeri, jonka tarkoituksena on saada hiilihappoa muodostumaan olueeseen. Oluen omat käymiskelpoiset sokerithan on käytetty loppuun jo käymisen yhteydessä.

 

Sitten seuraakin valmistuksen piinallisin vaihe eli jälkikäyminen ja oluen kypsymisen odottelu. Oluttyypistä riippuen kypsyminen kestää noin kahdesta viikosta muutamaan kuukauteen. Maltti on valttia, eli mitään poppakonstia kypsymisajan nopeuttamiseksi ei ole. Mutta mikäs sen mukavampaa odottelun jälkeen kuin korkata omatekoinen olut.

 

Miltäs vaikuttaa, milloinkas laittelet oman oluen tulille? :)

Avainsanat: aloittelijat, kotipanimo, ohje